kaipa me ihan hyvin nukuttiin. ainakaan en valvonut koko yötä!

mentiin nukkumaan, kun brella alkoi haukotella ja haeskella pehmeetä syliä pesäksi. makuuhuoneeseen ei oltu vielä ennätetty tutustuakaan, joten vähän hulinaksi meni. ihmiset meni sänkyyn normisti, lukuvalo päälle ja kirja käteen. ria hyppäsi tottuneesti sänkyyn, jolloin brella sai hepulin että ei tää ihan näin voi mennä! ria kuunteli sitä aikansa ja hyppäsi lattialle leikkimään brellan kanssa. muutaman minutin riehuivat ja ria tuli taas sänkyyn ja brella meni banskulaatikkoonsa nukkumaan. jee!

yöllä brella heräili joitakin kertoja, mutta koska ria ei niihin reagoinut muutoin kuin kuuntelemalla, ei me ihmisetkään sitten tehty mitään. ja mitä se brella sanoi kun heräili? no, se kuulosti ensin pieneltä mursulta, mikä oli ihan söpöä. sitten se alkoi kuulostamaan ulisevalta kanalta, jolloin ihmisillä oli vaikeuksia pysyä hiljaa  jotain aivan kamalaa. aamulla herättiin brellan ääniin seiskan jälkeen. aikamme köllöteltiin ja odoteltiin jos se hiljenis taas, mutta koska riakin halusi nousta odoteltiin, että vinkumisessa tulee tauko ja hypättiin silloin sängystä eikä huomioitu hurttia siinä mitenkään. ettei ne oppisi, että meidät ihmiset saa ylös vinkumalla ja leikkimällä ulvovaa kanaa.

yön äksönivaiheesta vastasi ria. ensiksi täytyy sanoa, että oli ihanaa kun se tuli heti jalkoihin nukkumaan kuin "ennenvanhaan" ja yöllä pyysi päästä peiton alle <3 äksöniä aiheutti se, kun ria oksensi sänkyyn (ei kiva ollenkaan). oksussa mua mietityttää vain se, että kuinka ihmeessä siinä oli perunanpaloja, kun ria söi illalla brellan jämät purkkipenturuuasta *hmmmm* täytynee kysyä asiaa kuopukselta, joka söi illalla nakkikeittoa