tässä hän on: Aina Valpas Brella

matka meni äiti-kullan kainalossa. alussa vingututti kovasti eikä meinannut osata olla paikallaan avonaisessa laatikossakaan. pienten fiksailujen jälkeen peiton alla hiljeni.

kotona brellan piti riivailla rian perässä. vinkumista, luistelua, kynsien rapinaa, hännän heilutusta.

ihanan helppoa kotiutuminen, kun on lapsiin ja ääniin totutettu pentu! ihmeen hyvin viihtyy makoilemassa itsekseen, leikkimässä poikien kanssa ja yksin nukkumassa. ei vingu kokoajan emän perään kuitenkaan. varsinkaan kun tuo emä tekee itselleen pehmeän pesän sohvalle peittojen alle eikä korvaansa lotkauta pennulle

nauraa vain sohvalta:

rella-bella nukkuu: